Mitäs meille kuuluu? Hyvää, loistavaa. Nokkosihottuma on kokonaan poissa, ja työt ovat sujuneet kiitettävästi. Laura on ollut tyytyväinen etenemiseemme, ja alkaa olla jo luottavaisin mielin valmiina valmennukseenkin lauantaina.
Viime lauantaina Laura hämmensi elämänrytmiäni, ja pelmahti paikalle jo ennen yhdeksää. Siihen aikaan päivästä ei voinut olla kuin hapan, ja ratsastettaessa koitin kovasti ilmoittaa että ei käy, mutta pakkohan se oli käydä. Oikeastaan oli mukavaa kun sain heti rentoutuessani taas omaa rauhaa liikkua ilman paineita, vaikka se olikin aluksi vastenmielinen ajatus totella jotain 160 senttistä kääpiötä selässäni. Noh, luovutusvoitto Lauralle! Laura kun oli menossa poikaystäväni hoitajaksi kisoihin, ja kertoi Ossin sieltä hakeneen tyyliluokan voittajan ruusukkeen. Olen niin ylpeä Ossista ♥
Tänään me harjoiteltiin kovasti taipumista, etenkin volttien ratsastusta. Se on ehkä hankalinta kouluradalla, kun aina ne voltit ovat liian pieniä tai isoja, epämääräisen muotoisia tai liian pyöreitä tai ratsu ei asetu tarpeeksi tai ei ole tasaisesti pohkeiden välissä.... Pienen väännön jälkeen (joka tuli siitä ettei Laura uskonut muovituolin murisseen minulle ja uhkailleen syövänsä minut) olin hirmu rento kädelle, liikuin omalla moottorilla, vaikka ryhdissä olisi minulla ollut kuulema parannettavan varaa. Laura on muutes parantanut ryhtiään, eikä kenota enää läheskään niin pahasti!
Virtaa on ja tulee olemaan, mutta Laura kertoi että jokin kiva päivä pääsen uimaan! ;)
♥ Omppunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti