Blogini 1000 katsojan mittari on nyt ohitettu. Mitä tähän voisin sanoa nasevasti. En mitään muuta kuin Kiitos. Yli 30 kävijää päivässä on oikeasti saavutus. Vielä jos saisi lukijoiden määrän nousuun, olisin ylpeä niin itsestäni kuin Laurastakin.
Mitä meille kuuluu? Itselleni kuuluu tietenkin loistavaa. Nokkosihottumani (en muista puhuinko aiheesta? Kuitenkin, sellainen ilmiintyi!) on jo kokonaan poissa näkyvistä. Harjaus tuntuu edelleen ihanalta, ja Laura tukehtuu nauruun joka kerta kun harjaa takajalkojeni sisäpuolta, koska otan 'koiran kusetus' asennon. Siinä asennossa nostan toisen takaseni ilmaan sivulle.
Ratsastus on sujunut pääasiassa hyvin. Alussa olen aina tuuminut hyvinkin rehvakkaasti Lauralle: "Haluanko minä? No en!" ja yrittänyt kyyditä kuin lapasta. Laura on saanut tahtonsa kyllä läpi, ja olen aina lopuksi nuukana. Laura on saanut ryhtikoulussaan hieman hartioita alas ja taakse, mutta pääni paino ja vaatimukseni nopeasti vastaavasta kädestö on hieman hankaloittanut harjoitusta! Ylpeä olen silti Laurasta (lue: itsestäni).
20.7 meillä olisi pitkästä aikaa valmennus, josta todennäköisesti tulee myös "Lähes normaali tallipäivä" - postaus.
Adios amigos !
Rakkaudella Omena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti