Uimareissu

Hei kaikille!

Eilen vietin uimapäivää. Kävin entisen tarhaystäväni kanssa hieman uimassa, ja voi sitä riemua! Päivällä ensin matkustin tarhakaverini tallille. Siellä Laura ratsasti, ja hieman uskalsimme hyppelehtiäkin. Siitäkös ilo irtosi, villiinnyin aivan totaalisesti. Lauraa se ei juuri haitannut, mutta jarrutus oli.. Hidasta :)

Rannalla ujostelin aluksi, mutta kun tajusin mistä on kyse, olin kovastikin riemastunut. Laura tuskin sai hillittyä minua. Kahlailtuani menimme syvemmälle missä uin ihan oikeasti, ja kovaa meninkin. Aivan loppupeleissä sukeltelu oli houkuttelevaa. Laura valahti selässäni ronskisti taaksepäin, lähes lautasilleni asti. Pintaan saapuessani suutahdin tästä, ja ravistelin tyynesti Lauran alas veteen. Laura oli kuin merihirviö ja nauroin pienessä mielessäni kuinka tyhmältä hän näytti!

Lopuksi muutama kuva reissusta:

♥ : Ompsu

loppuviikon hiljaisuus & etukäteis selvitys

Loppuviikon ajan blogini elää hiljaiseloa, sillä Laura poistuu kaverinsa kanssa asuntoautoilemaan, eikä kirjuria täksi ajaksi ole. Oma elämäni jatkuu kuitenkin samaa rataansa.

Hyvää kesäää siksi aikaa! 

Valmennusraportti 20.7

Eilen olimme valmennuksessa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Valmentajanamme toimi FEI-koulutuomari Tiina Karkkolainen, jonka silmän alla menimme yksityisesti puoli tuntia. Laura piti kovasti valmennustyylistä, ja siitä että valmennus oli henkilökohtainen ja otti huomioon hevosen ja ratsastajan taidot ja toiveet. Laura pyysi apua meidän molempien ryhtien parantamiseen. Se onnistui varsin hyvin, Laura sai hirveästi vinkkejä joita aikookin toteuttaa jatkossa.

Käyntityöskentelyssä haettiin suurta ja tahdikasta käyntiä. Käynti haettiin keskikäynnin kautta, ja yllätyksekseen Laura sai keskikäyntiä muodostettua, vaikka kovasti aluksi vastustelinkin normaalista poikkeavaa taktiikkaa pyytää jotakin.

Laukassa Lauran sai istumaan syvälle satulaan, kun kuvitteli polkevansa kuntopyörää takaperin. Aluksi tunsin kuinka Laura joutui liikuttamaan jalkojaan kuten polkiessaan takaperin, mutta loppu puolituntisen aikana ajatus asiasta riitti. Tiina pyysi minulle laukassa raameja, ja laukassa koottiin ja päästettiin pidemmälle askeleelle.

Ravityöskentelystä ei ole juurikaan onnistuneita kuvia, koska joko asentoni oli hieman hakusessa tai "Kamala kun mä roikun tuolla suussa enkä edes istu mitenkään!" -Laura . Olin kuitenkin ryhdikäs, liikuin todella upeasti (koska olen täydellinen) ja silti kevyt kädelle.

Hyvä maku suussa jatketaan harjoituksia, leuka pystyyn ja kohti uusia seikkailuita. Nyt pohdinnassa on Korpparin koulukisojen (4.8) luokkavalinnat ;)

♥ Omppunen

Kuulumiset pt. 10239

Mitäs meille kuuluu? Hyvää, loistavaa. Nokkosihottuma on kokonaan poissa, ja työt ovat sujuneet kiitettävästi. Laura on ollut tyytyväinen etenemiseemme, ja alkaa olla jo luottavaisin mielin valmiina valmennukseenkin lauantaina.

Viime lauantaina Laura hämmensi elämänrytmiäni, ja pelmahti paikalle jo ennen yhdeksää. Siihen aikaan päivästä ei voinut olla kuin hapan, ja ratsastettaessa koitin kovasti ilmoittaa että ei käy, mutta pakkohan se oli käydä. Oikeastaan oli mukavaa kun sain heti rentoutuessani taas omaa rauhaa liikkua ilman paineita, vaikka se olikin aluksi vastenmielinen ajatus totella jotain 160 senttistä kääpiötä selässäni. Noh, luovutusvoitto Lauralle! Laura kun oli menossa poikaystäväni hoitajaksi kisoihin, ja kertoi Ossin sieltä hakeneen tyyliluokan voittajan ruusukkeen. Olen niin ylpeä Ossista ♥

Tänään me harjoiteltiin kovasti taipumista, etenkin volttien ratsastusta. Se on ehkä hankalinta kouluradalla, kun aina ne voltit ovat liian pieniä tai isoja, epämääräisen muotoisia tai liian pyöreitä tai ratsu ei asetu tarpeeksi tai ei ole tasaisesti pohkeiden välissä.... Pienen väännön jälkeen (joka tuli siitä ettei Laura uskonut muovituolin murisseen minulle ja uhkailleen syövänsä minut) olin hirmu rento kädelle, liikuin omalla moottorilla, vaikka ryhdissä olisi minulla ollut kuulema parannettavan varaa. Laura on muutes parantanut ryhtiään, eikä kenota enää läheskään niin pahasti!

Virtaa on ja tulee olemaan, mutta Laura kertoi että jokin kiva päivä pääsen uimaan! ;)

♥ Omppunen

1000+ katsojaa

Blogini 1000 katsojan mittari on nyt ohitettu. Mitä tähän voisin sanoa nasevasti. En mitään muuta kuin Kiitos. Yli 30 kävijää päivässä on oikeasti saavutus. Vielä jos saisi lukijoiden määrän nousuun, olisin ylpeä niin itsestäni kuin Laurastakin.

Mitä meille kuuluu? Itselleni kuuluu tietenkin loistavaa. Nokkosihottumani (en muista puhuinko aiheesta? Kuitenkin, sellainen ilmiintyi!) on jo kokonaan poissa näkyvistä. Harjaus tuntuu edelleen ihanalta, ja Laura tukehtuu nauruun joka kerta kun harjaa takajalkojeni sisäpuolta, koska otan 'koiran kusetus' asennon. Siinä asennossa nostan toisen takaseni ilmaan sivulle.

Ratsastus on sujunut pääasiassa hyvin. Alussa olen aina tuuminut hyvinkin rehvakkaasti Lauralle: "Haluanko minä? No en!" ja yrittänyt kyyditä kuin lapasta. Laura on saanut tahtonsa kyllä läpi, ja olen aina lopuksi nuukana. Laura on saanut ryhtikoulussaan hieman hartioita alas ja taakse, mutta pääni paino ja vaatimukseni nopeasti vastaavasta kädestö on hieman hankaloittanut harjoitusta! Ylpeä olen silti Laurasta (lue: itsestäni).

20.7 meillä olisi pitkästä aikaa valmennus, josta todennäköisesti tulee myös "Lähes normaali tallipäivä" - postaus.

Adios amigos !
Rakkaudella Omena

tunnelmia

"Kato Laura! Tältä ne kaikki ihottumaloimiset näyttää, kuolaa ja näyttää kieltää! Onneks mun ei tarvi mennä tää päällä ulos! Vähäkö ois noloa!"

"Eihän tarvi? Laura.. Miks sä naurat? Enkai mä nyt tää päällä joudu liikkumaa julkisesti???"

Parantelua.

Kuten huomaatte, ulkoasu on muuttanut muotoaan. Vihreä ei kuulema ollut mukava, ja tulos näytti jälleen kerran Lauran päässä paremmalta kuin näin olemassa. Noh, Lauralta terkut että uusi yritys on tulossa! Minulla ei ole osaa eikä arpaa näissä ulkoasu muutoksissa, minä vain arvostelen vierestä. Ilman sitä arvostelua..

Tänään kävimme köpöttelemässä kentällä, ja Laura kuumeisesti yritti muistaa olla ryhdikkäänä, ja minä avuliaasti painoin kuolaimelle ja olin haastava ratsastaa. Harjoittelimme sulkuja lävistäjällä laukassa, keskellä nopea suoristus josta uuden suunnan laukannosto. En tiedä ymmärsittekö, mutta tavoitteena on kuitenkin saada tarpeeksi voimaa koota jalkansa nopeamminkin, ja ehkä jonain päivänä harjoittelemme puhtaita laukanvaihtoja. Nyt teemme niitä lähinnä vahingossa.

Yksinkertaisimmillaan tehtävä oli laukassa mennä sulkua läpi lävistäjän, ja kulmassa käyntiin siirtyminen. Itsehän olin heti mukana tehtävässä täysillä, ja kuumuin hieman, sillä en käsittänyt mitä iloa on kävellä päädyn läpi kun kuitenkin laukataan lisää! Tästä aiheesta saa valaista jos joku tietää.

Kuitenkin maltoin yllättävän hyvin, jolloin tehtävään lisättiin sulusta käyntiin siirtyminen. Miksi sulusta? Koska silloin olen pehmeimmilläni jarruttaviin apuihin. Naurettavan helppoa! Opin tehtävän sekunnissa ja osoitin myös Lauralle alkavani tylsistyä ja pelkäsin kirjainta aidan tolpassa. Laura ei vähästä lannistunutkaan, vaan teimme tehtävän kokonaisuudessaan, mikä oli oikeasti hieman haastavampi. Aluksi olin kaikkien seitsemän jalkani kanssa solmussa, mutta lopussa tein tehtävän pari kertaa erittäin hyvin.

Loppuraiveissa olin todella elastinen ratsastaa, ja pääsinkin käymään jälleen metsälenkillä laukkaamassa. Paras palkinto ehkä ikinä! Olin erittäin tyytyväinen tallipihalla, kunnes tajusin joutuvani pesulle. Murjotin koko saippuoinnin ajan, ja vettäkin pelkäsin, sillä halusin Lauran tietävän mitä mieltä olin koko pesuhommasta. Nyt kuitenkin kiillän kuin aurinko, ja olen oman väriseni. Onneksi Lauralla oli turkinpippuri pussi harjapakissa, ja sain kaadettua pussin lattialle Lauran harjatessa käytävää, ja arvatkaa vaan kuinka tyytyväinen Laura oli, kun popsin suurimman osan...?

♥ Omppunen

Metsässä

Ensinnäkin yllätyin tästä tämän päivän lukijamäärästä, kiitos kiitos!


Laura ilahdutti eilen minua kovasti. Kävimme metsässä päästelemässä noin kilometrin pituisen metsätien, jonne oli rakennettu pieniä esteitäkin! Hieman häiritsevänä seikkana oli intoni valahtaa pitkäksi ja matalalle, siitä ei Lauran sormet oikein tykänneet kuulemma siitä! Heikkosorminen Laura on.

Pitkästä aikaa en kytännyt ollenkaan, vaan nautiskelin auringosta ja tuulenvireestä, koska kaikki öttiäiset pysyttelivät piilossa. Ravatessa olin aluksi hämmentynyt, mutta innokas ja loikahtelinkin muutaman intoloikan ja pärisin ja pörisin innokkaasti. Olin hurja ja ylämäessä halusin laukatakin, mutta sen Laura kielsi. Nautiskelin kovasti hieman vauhdikkaammasta menosta, ja kun Laura käänsi minut metsätielle, olin jo valmiina sinkaisemaan kuuhun! Jouduin kuitenkin hillitsemään itseäni (okei, Laura hillitsi minut, minä tein kaikki pohkeenväistöt ja sulut saadakseni tahtoni läpi ja kirmaamaan varsan lailla!) kunnes pääsimme lähtö paikalle. Siinä käväisin hieman takajalkojenkin varassa kääntyessä, kunnes ampaisin kun rasvattu salama! Olin kaunein, nopein ja varmasti kaikki laukkahevostoverini olisivat jääneet kun nallit kalliolle!

Ensimmäisenä reitillä oli pieni tukkieste, jonka Laura muisti, mutten kuunnellut täysin ja puolipidätteisiin vastasin painamalla päätäni vain alas, joten lähestyminen oli hieman haparoiva. Toisena oli kahden kannon väliin nostettu keppi, korkeutta ehkä n. 60 senttiä, mikä sujui jo tahdikkaammin koska uskoin herkemmin mitä Laura sanoo. Muutama sata metriä sain baanattaa luukut auki, jonka jälkeen en taaskaan uskonut mitä kuski sanoo, ja tukki meni hieman... Krrhrm... Noh, yli meni! Lopuksi Laura käski takaisin alas käyntiin, ja tassuteltiin alamäki alas, jossa oli pieni estekin. Sen kaksi kertaa ylämäkeen hypättiin, kunnes lähdettiin takaisin tallille.

Meillä oli oikein mukavaa, mutta kuvamateriaalia ei nyt ole saatavilla tästä reissusta! Ehkä joku toinen päivä Laura lainaa veljensä videokameraa jonka kiinnittää kypärään, niin saadaan metsäistä videokuvaa! :)

♥ : Omppu