Mikä on mättänyt?
Vaikka kisailu on aina ollut meille molemmille mieleistä, on nyt se jokin puuttunut kisahommasta. Mikä? Sen kun tietäisi. Lauran mielestä olen nyt viimeisimmillä kerroilla ollut hirveän hyvä ratsastaa verkassa; joustava ja pehmeä, omalla moottorilla etenevä. Mikä nyt yleensäkin olen aina. Aitojen sisään päästyäni olen jotenkin.. Löysähtänyt, enkä oikeastaan ole jaksanut kiinnostua. Olen itse mennyt vain sen mitä pyydetään, ilman kiinnostusta, hohhoijaa asenteella. Suurin osa huomautuksista onkin: "Hevonen laiska" , "Ryhditön" tai "Hidas". Laura ei osaa oikein syyttää enää itseäänkään asiasta, kun papereissa on lukenut kommentteja siististä istunnasta ja pehmeistä käsistä (VIHDOINKIN! t. Laura).
Vielä kisat tälle syksylle, vai treenausta vain?
Laura on kahden vaiheilla. Toisaalta olisi kiva käydä jotkut kisat pyörähtämässä ihan vain hyvien papereiden ja prosenttien toiveessa. Mutta jos tulee samanlaiset kuin viime kerralla, niin uskaltaako/kiinnostaako enää ensi kausi? Todennäköisesti kyllä, mutta se vaatii hirveästi töitä talvella!
Suurin harmitus...
...aluelupa, kun aluekisoissa tuli vain kerran käytyä, ja sekin meni vähän penkin alle. Vaikka olikin B-ohjelma.
...Se, ettei helppo A:n kisaaminen suju ensimmäisellä A-kaudellamme. Paitsi ekat kisat ja sen sijoitus. Alamäkeen on siis menty. Syystä X.
Mutta voittajafiilis...
...ylläripylläri siitä nelossijasta ensimmäisessä yhteisessä A:ssamme. Ja maaginen 60% raja rikottuna!
Kyllä me vielä noustaan, mutta se todennäköisesti vaatii paljon kannustuspuhetta, onnistumisia ja itsetunnon jälleen pönkittämistä. Ainakin Lauran!
♥ : Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti