Elämän suuret pohdinnat.

Mikä on mättänyt?

Vaikka kisailu on aina ollut meille molemmille mieleistä, on nyt se jokin puuttunut kisahommasta. Mikä? Sen kun tietäisi. Lauran mielestä olen nyt viimeisimmillä kerroilla ollut hirveän hyvä ratsastaa verkassa; joustava ja pehmeä, omalla moottorilla etenevä. Mikä nyt yleensäkin olen aina. Aitojen sisään päästyäni olen jotenkin.. Löysähtänyt, enkä oikeastaan ole jaksanut kiinnostua. Olen itse mennyt vain sen mitä pyydetään, ilman kiinnostusta, hohhoijaa asenteella. Suurin osa huomautuksista onkin: "Hevonen laiska" , "Ryhditön" tai "Hidas". Laura ei osaa oikein syyttää enää itseäänkään asiasta, kun papereissa on lukenut kommentteja siististä istunnasta ja pehmeistä käsistä (VIHDOINKIN! t. Laura). 

Vielä kisat tälle syksylle, vai treenausta vain?

Laura on kahden vaiheilla. Toisaalta olisi kiva käydä jotkut kisat pyörähtämässä ihan vain hyvien papereiden ja prosenttien toiveessa. Mutta jos tulee samanlaiset kuin viime kerralla, niin uskaltaako/kiinnostaako enää ensi kausi? Todennäköisesti kyllä, mutta se vaatii hirveästi töitä talvella! 

Suurin harmitus...

...aluelupa, kun aluekisoissa tuli vain kerran käytyä, ja sekin meni vähän penkin alle. Vaikka olikin B-ohjelma.

...Se, ettei helppo A:n kisaaminen suju ensimmäisellä A-kaudellamme. Paitsi ekat kisat ja sen sijoitus. Alamäkeen on siis menty. Syystä X.

Mutta voittajafiilis...

...ylläripylläri siitä nelossijasta ensimmäisessä yhteisessä A:ssamme. Ja maaginen 60% raja rikottuna!

Kyllä me vielä noustaan, mutta se todennäköisesti vaatii paljon kannustuspuhetta, onnistumisia ja itsetunnon jälleen pönkittämistä. Ainakin Lauran!

♥ : Omppu

kilpailuraporti pt. 3

Takkula, LR järjesti mukavat aluekisat, meillä ei vaan mennyt taaskaan putkeen.
Prosentteja toiselta tuomarilta tuli mukavat 57.jotain, toiselta 51. Yhteensä 54.jotain %.  Sijoitus 33/35.
Laura oli kovasti pettynyt, etenkin kuin verryttely ja treenit oli sujuneet niin hyvin. Aitojen sisäpuolella tapahtui vain jotain kummallista, enkä enää liikkunut omalla moottorilla eteenpäin.

Suoritus itsessään oli tasainen, mutta hidas. En jaksanut kiinnostua kisailusta, kun viimeksi samasta paikasta lähdettiin uimaan, olisin nytkin halunnut uida. Noh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Pidempää postausta on tulossa jatkossa, kunhan Laura saa koulujutut ja arkirytmin taas kuntoon.

♥ : Omppu

kilpailuraportti pt. 2

Korpikylä 4.8.2013, He A:2 2009, 54%, sij. ?/14

Ei sujunut kovinkaan huimasti, vaikka Laura olikin tyytyväinen suoritukseen. Kunnes näki tuomarin lapun, jonka jälkeen vajosi pieneen masennukseen ja päätti siirtyä takaisin Helppoon B:hen. Tai no, niin ainakin uhoaa. Tai sitten kilpaillaan molempia! Kukapa sen kieltää meiltä.

Aamusta alkaen minua jännitti ihan hirmuisesti, koska Laura tuli niin aikaisin, ja aloitti letityksen. Johan siinä jokainen arvaa, että nyt ollaan lähdössä. Jännitystä lieventääkseni päätin karata karsinastani naapuriin, mistä Laura ei tykännytkään, vaan muristen pisti takaisin omaan mökkiini, josta kurkin varovaisesti, kun Laura söi karkkia ja kiillotti kannuksiaan.
Olen aina ollut helppo lastata, mutta tänään päätin pistää liinat kiinni. Ei kiinnostanut traileri, hyhhyh. Sinne en suostunut menemään, mutta jossain vaiheessa päätin kävellä sisään kuin vettä vaan. Ai mikä traileri?

Kisat etenivät hieman etuajassa, joten kiire iski. Verkkamme oli kuitenkin onnistunut, olin hyvä ratsastaa, taipuvainen ja herkkä avuille. Kentällä kuitenkin jokin jumahti. Kuumuus, niin Laura uskoo. Rikoin laukalle muutaman kerran, ja vaikka Laura perslihaksissaan tunsi keskiaskellajit, ne eivät kuulemma näkyneet. Olin myös liian pitkänä ja matalana sekä laiska hevonen.

Laura ei ymmärtänyt laiskan käsitettä, sillä olin kovastikin innoissani aitojen sisäpuolella. Noh.. Ehkä tämä tästä.

♥ : Suuri kouluratsu