Mörkkiörkki ja kepeä keväinen tuuli

Tervehdys jälleen kaikille ihanille jotka lukevat hienoa blogiani!

Olemme viikon aikana kohdanneet Lauran kanssa kaikkea vauvakanista maneesin nurkassa vihreään mieheen, joka kummitteli mutkassa. Laura ei sitä nähnyt, mutta onneksi pidin huolen pakenemisestamme, joten selvisimme hengissä!

Kevään tulva koitti myös kotiojaan, jota puhisin ja puhkuin muutamaan otteeseen, ja yritin päästä kahlaamaankin, mutta Laura ei innostunut pikkuojaan loikkaamisesta. Tylsä tyyppi, jos minulta kysytään.

Olen ollut hirveän iloinen ja pirteä, sillä minulla on uusi tarha ja kaveri! Mandy on tosi kiva tyyppi, koska hän oli alusta asti sitä mieltä että minä olen kuningatar! Olen harrastanut itseni kanssa mutapainia, tonkinut tarhan pohjaa kuin tryffelipossu (kuten Laura mainitsi..) ja nauttinut elämästä kyljelläni. Ja tietenkin hieman vauhdikkaimmin ottein = hyppy ylös alas sivulle, takapuoli edellä kyljeltään ja sen jälkeen tehdään maailmankuulu frontside ollie. On tämä kevät ihanaa aikaa ♥

Torstaina vietimme Lauran kanssa tunnilla melko hiostuttavat hetket. Minun piti hirveästi muka malttaa ja käyttää takasiani, ja kostoksi sain Lauran vasemman nimettömän niin kipeäksi, ettei hän nukkunut seuraavana yönä ilman linimenttiä. Oikea kierros oli poikkeuksellisesti se, missä annoin periksi, mutta Laura onneton kananaivo luuli että pystyisi ratsastamaan oikeaa ja vasenta kierrosta saman päivän aikana yhtä tasaisesti!? Pyh, minä osoitin kuinka sopimatonta sellaisen ajattelu on. Valitettavasti jouduin silti antamaan periksi, ja Laura olikin erittäin tyytyväinen lopuksi, kun en tohtinut aiheuttaa Lauralle pahaa mieltä...

Ensi viikolla Laura onkin kanssani kahdestaan aivan koko viikon, joten runsaampaa päivittelyä on luvassa!

- Pumpam

V A R O I T U S !

Varokaa! Niitä on taas liikkeellä, kun kevät on täällä!!

Eilen kävimme mukavan pienen ratsastuksen jälkeen kävelemässä tiellä. Olimme molemmat Lauran kanssa hyväntuulisia sujuneesta pienestä liikkumisestamme, vaikka Laura oli kärsinyt hirveästä vatsakrampista. Olin kerrankin todella fiksu, toki tarkkaavainen, mutta rento ja tyytyväinen. Korvani heiluivat tyytyväisenä pääni päällä, ja katselin maisemia. Käännyttyämme takaisin Laura antoi porkkanan, kiitokseksi viisaasta käyttäytymisestäni, koska olen ollut viime aikoina innokas ja virtaisa aitojen ulkopuolella. Olin entistäkin paremmalla tuulella.

Tallin pihassa kaikki muuttui....

Uhkaavasti käyttäytyvät, villisti murisevat ja hyökkäävät NARSISSIT ovat taas täällä (okei ne on ollut jo viikon siinä, mutta eilen ne olivat hurrrrrjina)!! Kevään varma merkki! Tämä testaa selviytymiskykyämme, sitä kuinka vahvoja olemme taistelemaan keltaisia tappajakukkia vastaan. Ne ovat vallanneet jo tallipihamme, ja leviävät varmasti tiedänkin pihoihinne. Varokaa, ne syövät kaiken mikä niiden tielle vain osuu...

Hyvää kaksi kuukautta myöhässä olevaa ystävänpäivää!

Minä täällä taas! Vietän tänään hieman myöhässä olevaa ystävän päivää, mutta väliäkö sillä. Ystävät ovat aina parhaita, ja tarjoavat herkkuja.

Tällä viikolla on ollut melko vapaamuotoista ja vauhdikasta. Olen ollut hirvittävän hyvä ratsastaa, liikkunut hyvin, mutta ollut raskas kädelle satunnaisesti, ja innokas etenemään hieman nopeammin kuin yleensä. Kaiken sen energian lisäksi olen mielelläni tehnyt neitimäisiä kyttäysliikkeitä. Kaikkihan me tiedämme, että naapurissa kävelevä ihminen syö hevosia, ellemme pakene minkä kintuistamme pääsemme. Tai sen, että jos ulkona tippuu vettä niin se varmasti muutaman kierroksen jälkeen hyökkää. Ja se varsinkin kun radio laitetaan päälle, niin se särinä saattaa olla vaikka hirviöhyttynen joka lentää perässä valmiina pistämään piikillä minut kuoliaaksi! Laura oli oikein iloinen näistä tempauksista, ja lopuksi päätyi ottamaan raipan käteensä. Raipalla kun on taipumuksena aiheuttaa minussa tilan "Olen oikeasti ihan kiltti ja joustava ja tasainen enkä koskaan tee mitään vastoin tahtoa". Sen jälkeen Laura aina kehuikin ja meillä oli oikein hauskaa!

Lauraa on nyt hirveästi harmittanut käsien löytyminen, ja samalla menetetty vähäinenkin ryhti, mutta olen yrittänyt piristää olemalla hirveän seurallinen karsinassa, ja yrittämällä päästä kaikkeen toimintaan mukaan. Minusta oli lauantainakin hirveän hauskaa juoruta Lauran ja hänen kaverinsa kanssa!

Alhaalla olevat kuvat ovat siis Liisin ottamia! :)

MÖRRRRRRKÖ D:

♥: Omppunen

ps. Pahoittelen sitä kuinka ärsyttävästi teksti on. Laura ei enää kestänyt taistelua bloggerin kanssa, joten joudutte tyytymään nyt tälläiseen :c Porkkanat kaikille lohdutukseksi tästä! ♥

Minä täällä, kuka siellä!

Huomenna Lauralla on viimeinen koe, ja sen kunniaksi pystyimme yhdessä kirjoittamaan kuulumisiamme! Kevät on saanut jo yliotteen luonnosta, ja minullakin on kevään kunniaksi hirveä varsulikuume, ja iskenkin naapuritarhan Suloa, aina kun poikaystäväni Ossi ei näe ;)

Olen ollut hirveän vauhdikas ja itsevarma, ja tiennyt jälleen kaiken. Keskiviikkona kävimme tiellä ravailemassa ja käpöttelemässä, ja minulla oli hauskaa! Yritin viedä Lauraa, mutta valitettavasti en onnistunut. Laura vain vei minut kostoksi maneesiin tekemään hieman tavallisiakin hommia .(

Sunnuntaina ylitin kaikki odotukset, ja huomasin Lauran kuunnelleen Hevoset-messujen kouluratsastusklinikassa, sillä hän pyrki ratsastamaan hieman erilailla, ja minähän siitä pidin ja toimin täydellisesti. Laura miltei itki selässäni, koska oli niin iloinen ja tyytyväinen meidän työskentelyyn. Tästä on kuulemma hyvä jatkaa, enkä enää siinä vaiheessa kehdannut todeta, että niinhän sinä luulet, minä kyllä tiedän tämän jutun kokonaan! Mutta myönnän, välillä on kivaa olla tosi kiltti ja hieno, mutta ei nyt aina saa päästää liian helpolla ;)

Näihin lyhyisiin kuulumisiin;

Omppupomppu