Kuitenkin varmaan suhteellisen monet tutut tietävät kuka olen; puoliveritamma Odett, vuosimallia 2002. Teräsnainen, kaikkitietävä, Jumalatar. Kunnioitettu hevonen, paikallinen prinsessa. Minussa kohtaa kaksi vastakohtaa: rauhallisuus ja villi, kesyttämätön sielu. Olen nössö, hieman hellyydenkipeä hoidettaessa, mutta kun selkääni nousee, olen valmis laukkaamaan auringonlaskuun, vaikka täällä Pohjolassa aurinkoa harvemmin tavataan.
Tänään oli poikkeuksellinen päivä. Olen ollut virtaisa, laukkaratojen kuningatar. Olen vienyt jokaista vuorotellen, hieman etupäätäkin kohotellut. Laura ja äiti keksi kuitenkin idean, ja päästivät kentälle hetkeksi vapaana, ja minähän kiskaisin ilon irti! Pukitin, laukkasin, ravasin ja juoksutin tietenkin Lauraa keskellä kenttää. Pelkäsin penkkiä lumen alla, kiusin naapuritarhan miehiä vapaudellani. Korskuin, loikin ja nautin vapaudesta. Hyydyttyäni talsin äidin luokse, ja kerjäsin ruokaa. Asioillahan on tärkeysjärjestys, ensin ruoka, sitten juokseminen ja lopuksi ehkä kaverit. Ehkä.
Järkytyksekseni jouduin kuitenkin töihin. Oikeisiin töihin! Tunnille!! Ihan kaikkien mieliksi olin todella mukava ratsastaa. En höösännyt, olin taipuvainen, liikuin joustavasti ja tahdikkaasti. Harjoituksena tehtiin kahdeksikkoa laukassa, ja keskellä ravin kautta vaihto, jossa tavoitteena oli pysyä rauhallisena selässä, vaikka ratsu höösäisi ja sinkaisisi kattoon. En edes kuumunut paljoa, vähän sain vain veren kiehumaan, kun ei suoraa vaihtoa saanut tehdä. Pöh! En osaa sitä kunnolla, joten olisi kiva harjoitella!
Laurakin älysi jotain kikkoja, kuten sen, että tänään pystyi rentoutumaan selässä kun en kiskaissut johonkin suuntaan villiä jeejee ravia/laukkaa. Kaikinpuolin onnistunutta, joista jäi kaikille hyvä mieli! :)
♥ : Omppu
© Laura
Tässä kuvassa kentällä. Olin jo hieman rauhoittunut ja meinasin antaa kiinni, mutta olinpa kiusan henki ja lähdin karkuun!
Haha, heitän sulle heti alkuun haasteen ;)
VastaaPoistahttp://vauhdin-hurma.blogspot.fi/2013/02/haaste.html?m=1