Suuri kisapäivä

Tässä minä, hyvää päivää. Kisat olivat lauantaina 23. päivä, mutta koska Laura on hiihtolomareissulla pohjoisemmassa, hänen nettiyhteytensä suostui yhteistyöhön vasta myöhemmin.

Menimme pitkästä aikaa tosiaan kisoihin, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen mikäli oikein muistan. Lauran hiihtolomareissun ja juuri tämän tauon takia käytiin riipaisemassa helppo C. 114 pistettä, 63% tuli suorituksekseni, mutta vauhtini oli jälleen niin kova, että keskikäynti jäi esittämättä hipisiessäni pikkuravia innoissani. Laukoista yllättäen parhaimmat pisteet, koska olin tahdikas ja etenevä.

Molemmille jäi kisoista hyvä mieli, sillä Lauran odotukset täyttyivät: rata oli muistissa, keskikäyntiä ei tullut, mutta suoritus oli perustasainen, ja odotusten mukaisesti laukan jälkeinen elämä oli syvältä. Tästä on hyvä jatkaa! Nyt... Kuvia!

Lauran pepsipullo oli maailman kivoin kiskottava <3

Stressiä pukkaa...

Koska pinkki takki !

♥ : Omppuliini

ps. Sain haasteen, jonka toteutan heti kun Lauratius iskee takaisin kaupunkiin :)

Tervitus kõigile = Tervehdys kaikille!

 Laura ilmoitti juuri, että ulkoasu jo koko blogi käy läpi remontin, ja tässä nyt ollaan. Kaikki on mennyttä. Blogitekstini jotka olen vaivalla pienellä aivosolullani vääntänyt, kauniit kuvani, ihan kaikki. Uusi aloitusteksti, kuten tämä on taas työn alla.

Kuitenkin varmaan suhteellisen monet tutut tietävät kuka olen; puoliveritamma Odett, vuosimallia 2002. Teräsnainen, kaikkitietävä, Jumalatar. Kunnioitettu hevonen, paikallinen prinsessa. Minussa kohtaa kaksi vastakohtaa: rauhallisuus ja villi, kesyttämätön sielu. Olen nössö, hieman hellyydenkipeä hoidettaessa, mutta kun selkääni nousee, olen valmis laukkaamaan auringonlaskuun, vaikka täällä Pohjolassa aurinkoa harvemmin tavataan.

Tänään oli poikkeuksellinen päivä. Olen ollut virtaisa, laukkaratojen kuningatar. Olen vienyt jokaista vuorotellen, hieman etupäätäkin kohotellut. Laura ja äiti keksi kuitenkin idean, ja päästivät kentälle hetkeksi vapaana, ja minähän kiskaisin ilon irti! Pukitin, laukkasin, ravasin ja juoksutin tietenkin Lauraa keskellä kenttää. Pelkäsin penkkiä lumen alla, kiusin naapuritarhan miehiä vapaudellani. Korskuin, loikin ja nautin vapaudesta. Hyydyttyäni talsin äidin luokse, ja kerjäsin ruokaa. Asioillahan on tärkeysjärjestys, ensin ruoka, sitten juokseminen ja lopuksi ehkä kaverit. Ehkä.

Järkytyksekseni jouduin kuitenkin töihin. Oikeisiin töihin! Tunnille!! Ihan kaikkien mieliksi olin todella mukava ratsastaa. En höösännyt, olin taipuvainen, liikuin joustavasti ja tahdikkaasti. Harjoituksena tehtiin kahdeksikkoa laukassa, ja keskellä ravin kautta vaihto, jossa tavoitteena oli pysyä rauhallisena selässä, vaikka ratsu höösäisi ja sinkaisisi kattoon. En edes kuumunut paljoa, vähän sain vain veren kiehumaan, kun ei suoraa vaihtoa saanut tehdä. Pöh! En osaa sitä kunnolla, joten olisi kiva harjoitella!
Laurakin älysi jotain kikkoja, kuten sen, että tänään pystyi rentoutumaan selässä kun en kiskaissut johonkin suuntaan villiä jeejee ravia/laukkaa. Kaikinpuolin onnistunutta, joista jäi kaikille hyvä mieli! :)

♥ : Omppu

© Laura
Tässä kuvassa kentällä. Olin jo hieman rauhoittunut ja meinasin antaa kiinni, mutta olinpa kiusan henki ja lähdin karkuun!