Kevät 2014
Koko loppukevät meni osaltani saikulla, sillä liikuin epäpuhtaasti ja jäykästi. Nivelvaivat ovat entuudestaankin vaivanneet minua hieman, joten tilanne ei hämminkiä aiheuttanut. Lääkärillä käytiin ja asia hoidettiin. Kuitenkin päätimme kokeilla uutta hoitoa, suoneen tiputettavaa kipulääkettä. Sen vaikutus ei kuitenkaan minulle ollut hääppöinen, vaan perinteiset hoidot tuntuivat tepsivän parhaiten. Kuitenkin, koko kevät oli kävelytystä, sekä turhan energian kuluttamista varoittamalla ihmisparkoja vaarallisista postilaatikoista, linnuista, sekä muista asioista joiden hengenvaarallisuutta ne reppanat eivät vaan kykene ymmärtämään!
Kesä 2014
Kesäkin on mennyt lähes täysin kävelytyksessä, ja vasta muutaman viimeisen viikon aikana olen alkanut päästä takaisin normaaliin arkeen. Liikun edelleen jäykästi, mutta pilke silmäkulmassa olen tehnyt kepposia minkä ehdin. Laura kutsuu sitä pelle-energiaksi, minä huumorintajuksi.
Lauran olen saanut kaksi kertaa harkitsemaan jotakin turvallisempaa harrastusta, kuten valtamerisukellusta tai laskuvarjohyppyä. Olen niistä ylpeä, ettekä voi kuvitella sitä riemua mikä roihusi rinnassani kun Laura laskeutui tulppaanien sekaan! Tai sitä iloa, kun kesken syvimmän "keskittymiseni" loikkasin 2938 metriä ylöspäin, ja siitä suoraan vasemmalle, eikä Lauralla ollut jalustimia. Maneesin hiekka vain pöllysi kun hän kaivautui sieltä ylös, ja saattoipa todeta jotakin makkaroista. Itse vain tapitin viattomana ja hämmentyneenä häntä, vaikka sisälläni kaikui hervoton nauru.
Inspiraatio kirjoitusta kohtaan kasvaa, pysykää kuulolla ystävät!
Kaurapusuja kaikille!
- Omppu
