Olen elossa. Kaikki ollaan, niin minä kuin perheenikin. Laura on ollut kiireinen, eikä ole kerennyt juoruamaan tärkeitä kuulumisiani. Sen takia olenkin ollut mahdoton nyt viime viikkoina, kun ei kiltti silmien räpyttely auttanut.
Täällä ei ole lunta, vaikka haluaisin lunta. Turkkini on kauneimmillaan, kun aurinko heijastaa säteensä valkealta lumelta punertavaan karvaani! Kyllä naapurin miehet olisivat ihastuksissaan, kun nytkin onnistun heidän päänsä pyörittämään nojaillessani viehättävästi sähkölankoihin.
Jouluna täällä satoi vettä. Tai no, ainahan sataa. Ainakin tuntuu siltä. Alkusyksystä lumi satoi, mutta sitten se katosi eikä sitä sen koommin ole näkynyt.
Laura on treenannut kanssani laukanvaihtoja. Osaan ne muistaessani, mutta en ole niitä urakalla tehnyt pitkään aikaan, joten - vaikka olenkin sorja ja notkea kuin ballerina - olin jalkojeni kanssa hueman solmussa. Nyt kuitenkin, muutaman viikon uurastuksen jälkeen, olen aika hyvin kärryillä! En livistä pohkeilta karkuun heti saatuani jalkani takaisin hallintaan, vaan maltan muutakin kuin loikahdella.
Onkohan tässä jotain muuta hienoa kerrottavana. Joululahjoja en tainnut saada, paitsi Laura ja äiti toivat minulle Tukholma horse show'sta ihanimman pinkit pintelit ja huovat! Lupaan, että laura ottaa niistä kuvan joskus.
Tältä erältä näkemisiin, ja pusuja kaikille !
❤️ : Omppu
